Me suomalaiset olemme hieno kansa siinä mielessä, että olemme rehellisiä ja pidämme aina sanamme. Voisimme kuitenkin opetella olemaan rehellisiä myös kasvotusten, emmekä pelkästään selän takana tai netin keskustelupalstoilla.

Mietipä, koska viimeksi söit ravintolassa huonoa ruokaa ja kerroit sen tarjoilijalle, etkä naapurin Pentille? Tai koska viimeksi petyit lähimarketin lihatiskiin, mutta jurputit siitä kotona, sen sijaan että olisit pyytänyt parannusta suoraan kauppiaalta. Niinpä.

Mietipä, koska viimeksi söit ravintolassa huonoa ruokaa ja kerroit sen tarjoilijalle, etkä naapurin Pentille?

Palautteen, varsinkin rakentavan palautteen antaminen on vaikeaa. Meitä pelottaa miten se otetaan vastaan. Jos vielä käy niin, että kun kerrankin uskaltautuu avaamaan suunsa, saa osakseen murhaavia katseita ja niskojen nakkelua. Tätäkin käy ikävän usein, jonka jälkeen palautteen antaminen taas jää.

Minä olen tehnyt periaatepäätöksen, annan palautetta, kun siihen on aihetta! Kiitän ja kehun aina hyvästä palvelusta. Viimeksi tein sitä tällä viikolla, kun lähikauppamme valikoimiin oli ilmestynyt uusi, erinomaisen hyvä ruisleipä. Kerroin myyjälle, kuinka rakastunut olen heidän uuteen tuotteeseensa. Palautteeksi sain hymyn ja kiitoksen. Myyjän kasvoista näin, että palautteeni lämmitti saajan mieltä.

Kerroin myyjälle, kuinka rakastunut olen heidän uuteen tuotteeseensa.

Päätökseeni kuuluu, että sanon myös huonoista asioista. En halua jurputtaa pienistä, mutta kun sain eräässä ravintolassa muutama viikko sitten niin suolaisia uunitomaatteja, että kieli meinasi juuttua kitalakeeni kiinni, vihjaisin tarjoilijalle, että nyt taitaa kokki olla korviaan myöten rakastunut.

Kehotin tarkistamaan, kuinka moneen pellilliseen suolaa oli päässyt hulahtamaan, jotta vika saataisiin korjattua heti, ennen kuin myrkkysuolaiset tomaatit uisivat yhtään useamman asiakkaan lautaselle. Muistin kuitenkin antaa myös positiivista palautetta muusta kokonaisuudesta, jotta en vaikuttaisi valittajalta.

Minä haluan aina kuulla palautetta työstäni. Pyydän ohjaajia, tuottajia, keikan tilaajia, kustantajaani kertomaan missä voisin parantaa, sillä vain niin voin kehittyä.

Uskon, että jokainen ravintola haluaa olla se paras omassa genressään, ja jokainen kauppa kuuluisa hyvästä palvelustaan tai lihatiskistään, mikä ikinä kenenkin tavoite sitten onkaan. Tähän tavoitteeseen kukaan tuskin pääsee ilman oppirahoja ja muutamia, rakentavia palautteita. Joten uskalletaan antaa palautetta, sillä vain niin voimme saada parannusta palveluun. Monesti palautteen antaminen voi tuoda oivalluksen myös sen saajalle!

Uskon, että jokainen ravintola haluaa olla se paras omassa genressään, ja jokainen kauppa kuuluisa hyvästä palvelustaan tai lihatiskistään.

Olenko huomannut mitään konkreettista hyötyä palautteen annosta? No, mökkipaikkakuntamme marketista oli korianteri moneen otteeseen viikonloppuisin loppu. Nyt, siitä pari kertaa huomautettuani, en ole joutunut korianteria enää varuiksi Helsingistä kuskaamaan, vaan sitä on ollut hyllyssä vielä lauantaina iltapäivälläkin.

Vappu Pimiä on radiotoimittaja ja tv-juontaja, joka suhtautuu intohimoisesti ruokaan. Hänen ansioluettelonsa on täydentynyt jo yhdellä keittokirjalla, ja Radio Novan taajuudelta voi kuulla Vapun valtakunnassa -ruokaohjelmaa. Vappu laittaa ruokaa rennolla fiiliksellä ja kannustaa kokkaamaan vähän parempaa arkiruokaa, hyvistä raaka-aineista, iloisella otteella.

Lue myös: