Sianlihan kansallinen laatujärjestelmä toimii sikojen terveydenhuollon kehitystyökaluna. Järjestelmä perustuu alan toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja tuottaa Laatuvastuu-merkittyä lihaa. Voisiko siitä saada työkalun myös tuottajille maksettavan korvauksen perustaksi?

Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia siitä, miten ruoka on tuotettu ja minkälaisen elämän possu on elänyt. Neljä viidestä Laatuvastuu-hankkeen tutkimukseen vastanneesta piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä, että saa lisää tietoa.

Kuluttajat voivat valita vastuullisemmin tuotettua sianlihaa kaupassa seuraamalla Laatuvastuu-merkkiä. Vuonna 2014 sianlihapakkauksiin lisätty Laatuvastuu-merkki helpottaa kuluttajan valintaa ja kertoo sianlihan turvallisemmasta tuotantotavasta ja eläinten terveydestä. Laatuvastuu-merkillä on keväästä 2015 lähtien merkitty tuoreen lihan ohella lihavalmisteet, joiden raaka-aine on tuotettu Sikavan kriteereitä noudattaen.

Vuonna 2014 sianlihapakkauksiin lisätty Laatuvastuu-merkki helpottaa kuluttajan valintaa ja kertoo sianlihan turvallisemmasta tuotantotavasta ja eläinten terveydestä.

– Kuluttaja voi helposti valita vastuullisemmin tuotettua sianlihaa. Laatuvastuu-merkki viestii eläinten terveydestä ja ruoan turvallisuudesta, muistuttaa Laatuvastuu-hankkeen ohjelmapäällikkö Antti Lauslahti.

Miksi Laatuvastuu-lihaa?

Laatuvastuu tarkoittaa varmistettua alkutuotannon tuoteturvallisuutta. Se edistää salmonellan nollatoleranssia, suomalaisten ylpeyden aihetta. Siihen sisältyy kattava eläintautien ennaltaehkäisyohjelma ja lääkkeiden käyttötarpeen minimointi ja kontrollointi. Se tarjoaa myös lisätietoa jäljitettävyyteen.

ETT ry:n eläinlääkäri Pirjo Kortesniemi toteaa, että Sikavaa ja Laatuvastuuta ylläpidetään Suomessa vapaaehtoisesti monestakin syystä.

– Laatuvastuu on alalle hyvä: meillä on vähemmän tauteja, vähemmän kustannuksia ja parempi ruokaturvallisuus, Kortesniemi summaa.

Jos ottaa vertailukohdaksi jonkin muun Euroopan maan - minkä tahansa Pohjoismaiden ulkopuolelta – tuntuu hullulta, että Suomessa tuottajat tekevät näin paljon eläinten hyvinvoinnin eteen, mutta siitä ei palkita.

– Meillä ei ole osattu viestiä kuluttajalle, että teemme asioita hyvin, jyrähtää MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi.

"Meillä ei ole osattu viestiä kuluttajalle, että teemme asioita hyvin."

Antti Lauslahti huomauttaa, että Laatuvastuussa on paljon hyvinvointielementtejä.

– Myös Eviran mukaan Laatuvastuussa on paljon hyvinvointielementtejä, mutta ei niin merkittävästi yli lainsäädännön, että voisimme käyttää termiä ”hyvinvointi”. Keskustelemme yhä, kuinka voisimme liittää hyvinvoinnin Laatuvastuuseen, Lauslahti toteaa.

Laatuvastuusta kotimaiseen hyvinvointijärjestelmään?

Suomessa luotu järjestelmä ylittää esimerkiksi Saksan huolella rakennetun Tierwohl-järjestelmän, jossa mukaan lähteneet kauppaketjut maksavat vastuullisille sianlihantuottajille neljä senttiä per kilo ekstraa.

 A-Tuottajien eläinlääkäri Taneli Tirkkonen toteaa, että pienillä lainsäädännön tason ylittävillä säädöillä Laatuvastuu saadaan hyvinvointimerkiksi.

– Suomalaisessa tuotannossa käytännössä ylittyy pääosa EU:n sianlihan tuotantoa koskevasta säätelystä, koska se on Suomessa tehty lakisääteiseksi. Meidän pitää kehittää Sikavaa niin, että saamme suomalaisen tuotantotavan sisältämiä eläinten hyvinvointiaspekteja paremmin mukaan, Tirkkonen sanoo.

Eläimille annetaan Suomessa elintilaa lakisääteisesti enemmän kuin esimerkiksi saksalaisessa eläinten hyvinvointijärjestelmässä tai mitä EU-lainsäädäntö edellyttää. Lisäksi Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa siat saavat säilyttää saparonsa. 

– Hännänpurenta on niin iso ongelma sikataloudessa, että saparot typistetään kaikkialla muualla paitsi Pohjoismaissa, koska purennan ehkäisemistä pidetään mahdottomana. Lainsäädäntö ei tunne saparoita positiivisena ilmiönä, se vain kieltää typistämisen, Tirkkonen toteaa.

Kukas saparon nostaa, jos ei sikatilallinen itse? Itse asiassa suurtalouskeittiökin voi laittaa tarjouspyyntöön ehdon, että häntää ei ole typistetty. Myös elintilamäärettä voi käyttää kilpailutuksen ehtona.

Suurtalouskeittiökin voi laittaa tarjouspyyntöön ehdon, että häntää ei ole typistetty. Myös elintilamäärettä voi käyttää kilpailutuksen ehtona.

 Tirkkonen kannustaa alaa keskustelemaan hyvinvointimerkin luomisesta.

– Me Suomessa pystymme luomaan paremman hyvinvointijärjestelmän kuin kukaan muu. Meillä on jäljitettävyys sillä tasolla, että voimme jopa sanoa, että tietylle tuottajalle kohdentuu tietystä paketista viisi senttiä ekstraa, Tirkkonen kuvailee.

Nyt alalla olisikin pohdinnan paikka, luodaanko hyvinvointijärjestelmä, jossa tuottajat saavat rahallisen korvauksen panoksestaan. Osana Laatuvastuu-ohjelmaa se ei toteudu.

Myös Lihakeskusliiton tuore toimitusjohtaja Mari Hannuksela kannustaa toimiin:

– Jos tätä ei tehdä Laatuvastuun ja Sikavan pohjalta ja tuoda kuluttajan ulottuville, joku muu tekee sen. Ihan varmasti kaupan toive on tarjota eläinten hyvinvointiin liittyviä tuotteita. Valinta ei siis ole se, tehdäänkö vai ei, vaan se, kuka tekee. Jos Laatuvastuuta ei saa sanoa hyvinvointimerkiksi, kauppaan tulee varmasti jokin ulkomainen vastaava tuote. Kuluttaja ostaa sen, eikä ymmärrä loistavaa työtä, jota on vuosikausia tehty laatuvastuun eteen.

Taneli Tirkkonen vertaa Suomen tilannetta esimerkiksi Alankomaihin.

– Hollantilaisen Beter leven –järjestelmän paras luokka vastaa meidän bulkkia. Omaa saparoa kannattaisi nostaa!

----------------------------

Työkaluna Sikava, valvojana Evira

• Laatuvastuu pohjautuu Eläinten Terveys ETT Ry:n ylläpitämään sikojen terveydenhuolto- ja seurantajärjestelmään Sikavaan, jonka avulla tieto kulkee tilan, teollisuuden ja eläinlääkärien välillä.
• ETT Ry:n ja Sikavan tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin nostaminen lainsäädännön vaatimuksia korkeammalle tasolle.
• Evira valvoo Laatuvastuu-merkin käyttöä.
• Evira myönsi viime vuonna Sikavalle sertifioidun kansallisen laatujärjestelmän statuksen.
• Evira on myöntänyt hyväksynnän neljälle yritykselle: Atria Suomi, HKScan Finland, Pouttu ja Snellmanin Lihanjalostus.
• Laatuvastuun piiriin kuuluu jo 95 prosenttia suomalaisesta sianlihan tuotannosta.

Teksti: Mariaana Nelimarkka

Lue myös:

Laatuvastuumerkittyä sianlihaa