Tuntuu hassulta. En ole kovin nuori. En ole koskaan ollut Facebookissa – lähdin Twitteriin ja Linkediniinkin hiukan ammatillisesti pakotettuna noin neljä vuotta sitten. Instagram-tilin loin, koska tahdoin kertoa lähipiirilleni kuulumisia kuvin reissuiltani.

Ja mitä minulle tapahtuukaan! Vuoden päätteeksi Atria palkitsee minut ”Vuoden 2018 somettaja” -tittelillä. Olen #SomeKaija. Whhaaat! Mielenkiintoisinta on, että yhdessä yössä minusta tuli kaikkien somessaoloperustelujen äiti. Ja se jos jokin velvoittaa, joten tartuin kynään.

Mielenkiintoisinta on, että yhdessä yössä minusta tuli kaikkien somessaoloperustelujen äiti.

Tässä TOP 6 -kysymystä ja vastausta siitä, miten ja miksi minusta kuoriutui #SomeKaija

1. Sosiaalinen mediahan on vain yksi viestinnän kanava muiden, isompien rinnalla. Olen aivan samaa mieltä – yksi kanava muiden rinnalla. Ja siihen pätee samat lainalaisuudet kuin muussakin viestinnässä: sitä pitää suunnitella, miettiä kohderyhmiä, kiinnostavuutta. Kuivat kirjoitukset ovat somessakin kuivia kirjoituksia – edes kissavideot eivät niitä tee kiinnostavammaksi.
2. Kuinka uskallat Atrian asioista kirjoitella? Pörssiyhtiössä on määritelty hyvin selkeästi ne henkilöt, jotka kommentoivat liiketoimintaa. Mutta kun on niin paljon muuta kivaa kerrottavaa: mm. kaikki se, mitä kerrotaan osavuosikatsauksissa, vuosikertomuksissa, vastuullisuusraporteissa, henkilöstölehdessä, Atrian verkkosivuilla ja Atrian Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Linkedinissä. Meillä on paljon viestittävää, ja somen avulla pystymme vinkkaamaan kiinnostuneille: hei nyt on taas mielenkiintoista juttua. On sellaisia viikkoja töissä, että on runsaudenpulaa postattavista aiheista: mitä, miten ja missä kanavassa.
3. Miten henkilöstön kehittämispäällikkö tuli lähteneeksi someen? Täytyy myöntää, että en olisi missään some-kanavassa, ellen näkisi siitä hyötyä. Alun perin lähdin ainoastaan ja vain siksi, että koin sen kuuluvan HR-ammattilaisen tehtävänkuvaan: Atrian työnantajaviestin ja ”behind-the-scenes” kertomiseksi. Vasta 2–3 vuotta sitten löysin tuon itseäni ja ammatillista kehittymistä hyödyttävän näkökulman. Mielestäni se on kivaa puuhaa, josta hyödyn niin ammatillisesti kuin verkostojen näkökulmasta.
4. Miksi käyttää aikaansa vieraiden ihmisten kanssa pinnalliseen keskusteluun? Voin väittää, että en olisi tutustunut näin moneen mielenkiintoiseen ihmiseen sekä ajatuksiinsa ilman some-kanavia. Oma päätös on myös se, kuinka paljon omasta (työ)elämästä kertoo. Itse tykkään lukea positiivisia, tulevaisuuteen suuntaavia, aitoja juttuja. Sellaisia pyrin itsekin postaamaan.
5. Eikös se ole kovasti aikaa vievää puuhaa tuo sosiaaliseen mediaan kirjoittaminen? Mitä hyötyä? Luen päivän lehdet sekä HR-alan viimeisimmät uutiset Twitteristä ja LinkedInistä. Olen koko ajan selvillä esim. mikä puhututtaa ruoka-alalla, viestinnässä, johtamisessa tai esimerkiksi Seinäjoen kaupungissa. Paperisia sanomalehtiä, aikakauslehtiä en käytännössä lue enää ollenkaan. Kirjatkin lähinnä kuuntelen. Eli käytetty aika on sama, mutta välineet eri.
6. Eikö oo vaikeaa? Miten sinne keksii kirjoittamista? Kun ala-asteella opeteltiin kirjoittamaan aineita, niin ensi tehtiin lyhyitä yhden sivun aineita ja sitten laajennettiin sana- ja sivumäärää. Somessa on aivan sama juttu: siellä oleminen, tekeminen ja oma tyyli täytyy opetella. Opettelen sitä edelleen – joka päivä.
   
   

   Somessa on aivan sama juttu: siellä oleminen, tekeminen ja oma tyyli täytyy opetella. Opettelen sitä edelleen – joka päivä.