– Suomalainen ruoka-ala voi olla koronakevään jälkeenkin osaamisestaan ylpeä. Kriisi kasvatti ja juurrutti kuluttajien kiinnostusta kotimaiseen ruokaan, laittoi huoltovarmuuden puntariin ja elintarvikeketjun sopeutumistestiin. Se osoitti myös, että tuotanto on syytä pitää jatkossakin tiukasti omissa ohjaksissa, Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio arvioi.

Kriisit kiinnittävät huomiomme elämän perusasioihin. Pandemiakuukausien aikana keskustelujen keskiössä on pyörinyt kaksi pääaihetta: terveydenhuollon toimivuus sekä huoli ruokaturvasta ja elintarvikehuollosta.

Elintarvikeketju on laittanut kaiken notkeutensa peliin sopeutuakseen rivakasti muuttuneeseen markkinaan ja kulutuskäyttäytymiseen.

– Suomalainen ruokajärjestelmä on osoittanut olevansa terässä, eikä se ole ollut minulle yllätys. Vahvuutemme on, ettei meillä ole raja-aitoja keskinäiselle ajatustenvaihdolle ja yhdessä rakentamiselle, Jaana Husu-Kallio toteaa. 

– Monesta muusta maasta poiketen Suomessa on ollut hyvä pohja ponnistaa korona-aikaan, sillä poikkeustilanteisiinkin viranomaiset ja elinkeinoelämä ovat valmistautuneet yhdessä. Myös elintarviketurvallisuuteen liittyvä hyvä hygienia on ollut ehdoton valttimme ja esimerkkinä kansan hygieniavalistuksessa. 

Monesta muusta maasta poiketen Suomessa on ollut hyvä pohja ponnistaa korona-aikaan, sillä poikkeustilanteisiinkin viranomaiset ja elinkeinoelämä ovat valmistautuneet yhdessä.

Husu-Kallio toteaa, että suomalaisesta huipputason huoltovarmuusorganisaatiosta kelpaa ammentaa oppia EU:llekin. Pian siihen voi koittaa myös tilaisuus.

– Tavaroiden liikkuvuutta rajojen yli ja sisämarkkinoiden toimivuutta on rummutettu talousyhteisön alusta lähtien, mutta vasta nyt sitä on havahduttu mietittimään myös ruokaturvan näkökulmasta.

– Suomessa huoltovarmuus kaipaisi tilkitsemistä lähinnä tuotantotarvikkeiden ja energiatalouden osalta. Alueellisen energiaomavaraisuuden tuottamisessa voisi maataloudella olla moninaisine biomassoineen hyvinkin suuri rooli.

Oma tuotanto on viisautta

Suomessa valmistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on keskimäärin 82 prosenttia. Varsinkin globaaleissa kriiseissä kotimaisen tuotannon kilpi kiillottuu entisestään. Mitä syvemmästä ja pitkäkestoisemmasta poikkeusajasta on kyse, sitä merkittävämpää on tuotannon omissa käsissä oleminen.

– Suora, lyhyt ketju alkutuotannosta kauppaan auttaa reagoimaan nopeasti vaikka turvallisuusongelmissa. Puhdas vesi on aarteemme ja sitä on riittävästi. Kaiken kaikkiaan ruoan turvallisuuteen on satsattu vuosikymmeniä, eikä siitä ole tingitty minkään kriisin yhteydessä.

– Vientimarkkinoilla valttimme on se, että suomalainen laatu kattaa kaiken. Kaksoisstandardit eivät rasita järjestelmäämme, viemme samaa kuin syömme. Korostamme sitä mielellämme kahdenvälisissä neuvotteluissa. Meidän ei myöskään tarvitse huolehtia, riittääkö ruokaa kaikissa oloissa.

– Sillä, että ruokaa tuotetaan eri puolilla Suomea, on hirveän suuri taloudellinen ja paikallinen merkitys. Jos meillä ei olisi maataloutta, mitä meillä olisi suomalaisella maaseudulla – pusikoitako, Husu-Kallio summaa kotimaisen tuotannon vahvuuksia.

Sillä, että ruokaa tuotetaan eri puolilla Suomea, on hirveän suuri taloudellinen ja paikallinen merkitys. 

Ruokajärjestelmän haavoittuvaisin kohta, ulkomaisen kausityövoiman saatavuus kriisiaikana, uhkasi kirpaista erityisesti puutarha-alan tuottajia, mutta siihenkin saatiin sorvattua helpotusta ennen pääsatokauden alkua. Elintarviketeollisuuden ongelmista ei ole ministeriöön saakka juuri kuiskeita kuulunut, alkutuotannosta sen sijaan palautetta on annettu jonkin verran.

– Ostajien kadottua tukalaan tilanteeseen joutuivat sellaiset tuotantonsa keskittäneet tilat, joiden ensisijainen asiakas on ravintolasektori ja joille pääsy kauppojen hyllyille on vaikeaa. Keskittäminen lisää riskejä ja siinä olisi kehittämisen paikka niin alkutuotannossa kuin teollisuudessakin.

Ostajien kadottua tukalaan tilanteeseen joutuivat sellaiset tuotantonsa keskittäneet tilat, joiden ensisijainen asiakas on ravintolasektori ja joille pääsy kauppojen hyllyille on vaikeaa.

Monimuotoisuus esille

Vaikka yhtälö ruoantuotannosta luonnon monimuotoisuuteen on äärimmäisen tärkeä, on se jäänyt aivan toisarvoiseen osaan. Husu-Kallio uskoo monimuotoisuuden nousevan paremmin esille lähivuosina. Se sisältyy myös EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan.

– Lehmiä on soimattu metaanin lähteinä unohtaen samalla niiden merkitys ketjussa, joka ulottuu lantakasojen pillerinpyörittäjistä kärpästen kautta erikokoisiin lintuihin. Tämä kuuluu normaaliin luonnonkiertoon. Maatalous ja ruoantuotanto ovat ilmastokeskustelun avainpelureita.

Lehmiä on soimattu metaanin lähteinä unohtaen samalla niiden merkitys ketjussa, joka ulottuu lantakasojen pillerinpyörittäjistä kärpästen kautta erikokoisiin lintuihin.

– Ruoantuotantoon linkittyy paitsi ruokaturva myös aluetalous ja ympäristötyö. Kun maataloudessa tuotetaan fiksusti parhaalla mahdollisella osaamisella, on se monimuotoisuuden kannalta hyvin merkittävä ympäristöteko.

Faktoilla vahvemmaksi

Husu-Kallion mukaan globaalit ruokamarkkinat ovat säästyneet paljolta, kun virus ei ole levinnyt ruoan mukana. Hän ei usko kriisistä jäävän pidempiaikaisia jälkiä, jos vain turhat markkinahäiriöt onnistutaan kitkemään viranomaisyhteistyössä.

Kotimaisen ruoan tuottajilla ja elintarviketeollisuudella on nyt tuhannen taalan paikka alleviivata suomalaisen ruuan merkitystä ja luutia faktoilla harhaluuloja. Poliitikot, kauppa ja kotimaisista tuotteista kiinnostunut kansa kuuntelevat maatalousväkeä herkemmin kuin kenties koskaan.

– Suurin haaste on se, miten ruoantuotanto kykenee vastaamaan ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen. Korona palauttaa meidät entistä vahvemmin perusasioiden äärelle.

Suurin haaste on se, miten ruoantuotanto kykenee vastaamaan ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen. 

– En ole lainkaan huolissani ruokamarkkinan tulevaisuudesta. Käännetään kriisi suomalaisen tuotannon vahvuudeksi. Uudella ohjelmakaudella viranomaisten, tuottajien ja poliitikkojen yhteistyönä rakentuvasta ruoantuotannon työkalupakista elintarviketeollisuus saa myyntityöhönsä oivan etulyöntiaseman kertoessaan laadukkaasta ja vastuullisesta toiminnastamme.

– Olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuus on menneisyyttä parempi.

Teksti: Lea Penttilä
Kuvat: Juho Paavola

Lue myös:
Kolumni: Teho-oppia ennen kokemattomaan
Kolumni: Kekseliäisyyttä vaaditaan – ja sitä löytyy