Runsaat vesivarat ja puhtaus ovat suomalaisen ruoantuotannon etuja jatkossakin. Maataloutta kannattaa kehittää näihin pohjautuen. Luken Ruokavisio 2040 nostaa keskusteluun myös ajatuksen paikallisesta kestävästä ruokavaliosta.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) alkuvuonna julkaistussa Ruokavisiossa nousee esiin globaalin vastakohtana paikallisuus. Boreaalisen tuotantoalueen olosuhteet määrittävät, mitä voidaan tuottaa juuri täällä kestävästi. Suomi ei edes ilmastonmuutoksen myötä ole esimerkiksi ravitsemuksellisesti erinomaisten pähkinöiden ja avokadon tuotantoaluetta. Muun muassa kestävät proteiinilähteet ovat pohjoismaisessa ruokavaliossa osittain eri tyyppisiä kuin muualla.

— Paikallinen, kestävä ruokavalio on asia, josta puhutaan liian vähän, Luken Tuotantojärjestelmät-yksikön johtaja Anu Kaukovirta toteaa.

”Kestävät proteiinilähteet ovat pohjoismaisessa ruokavaliossa osittain eri tyyppisiä kuin muualla.”

Kaukovirta esitteli Luken vision suomalaisesta ruoantuotannosta vuonna 2040 Atrian maaliskuisessa Tulevaisuuspäivässä.

Hän korostaa, että ruoantuotanto on koko ruokajärjestelmän ydin. Ruoantuotantoa kehitettäessä on otettava huomioon neljä osa-aluetta: talous, turvallisuus, terveys ja ympäristö. Kutakin näistä pohditaan useista eri näkökulmista.

Viimeaikaisten kriisien myötä kotimaisen ruoantuotannon tärkeys on ymmärretty paremmin. Luken vision rakentaminen alkoi vuonna 2021 keskellä pandemiaa, ennen nyt käynnissä olevaa sotaa, mutta kriisit vaikuttivat selvästi lopputulokseen. Keskeisiä kysymyksiä visiossa ovat mitä, miten ja miksi ruokaa tuotetaan Suomessa 2040. Ruoantuotanto on tulevaisuudessakin merkittävä elinkeino, joka tuottaa raaka-aineita jalostettavaksi teollisuudelle.  Sen on kuitenkin kyettävä uusiutumaan kestävyyshaasteiden edessä.

”Ruoantuotanto on tulevaisuudessakin merkittävä elinkeino, joka tuottaa raaka-aineita jalostettavaksi teollisuudelle. ”

Vuoteen 2040 ulottuvaa visiota laadittaessa mahdollisina tulevaisuuden ilmiöinä nousivat esiin muun muassa kasvipohjainen proteiini, hyönteiset, solumaatalous, vertikaaliset kasvuhuoneet, uusiutuva energia ja datan ja digitalisaation mahdollisuudet.

Luken vision pohjana boreaalinen ruoantuotanto

Koska olemme Suomessa, koko visio pohjaa boreaalisen alueen haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Suomi on ainoa paikka, jossa isommassa määrin tuotetaan ruokaa näin pohjoisessa. Maatalous 60. leveyspiirin pohjoispuolella kohtaa omanlaisiaan haasteita, mutta myös mahdollisuuksia.  

Suomalaisen maatalouden olosuhteissa on kannustavia erityispiirteitä. Ensinnäkin vesivarat ovat vahvat pohjoisessa, mikä on edullista ruoantuotannon kannalta. Toisekseen puhtausindeksi on maataloustuotannon puolella: ympäristöindeksillä mitattuna Suomi on maailman kärkeä, ja hyvä jopa muihin pohjoismaihin verrattuna. Antibiooteista on tulossa merkittävä hyvinvointihaitta, joka voi (muualla) räjähtää käsiin. Innovaatioindeksillä mitattuna Suomi pärjää myös hyvin: koulutus- ja innovaatiotaso on korkea, mikä tarkoittaa kyvykkyyttä ottaa uusia teknologioita ja toimintamalleja käyttöön.

”Ympäristöindeksillä mitattuna Suomi on maailman kärkeä, ja hyvä jopa muihin pohjoismaihin verrattuna.”

Ruoantuotannon muutoksen ajureina toimivat muuttuvat tuotantomenetelmät,  kuluttajien mieltymykset ja valinnat, politiikka ja markkinat, kannattavuuskriisi, ekologinen kriisi sekä se, että globaalisti ruoan tarve lisääntyy väestöpaineen myötä.

Viisaasti integroitunut ruoantuotanto

Kaukovirta esitteli vision yhdeksän teesiä kolmeen aihealueeseen ryhmiteltynä. Ruoantuotanto Suomessa on tulevaisuudessa viisaasti integroitunut, vahvasti kannustava ja vastuullisesti moderni.

Viisaasti integroituminen tarkoittaa muun muassa kiertotaloutta ja yhteistyötä tilojen ja muiden toimialojen välillä, tuotantopanosten korkeaa kotimaisuusastetta ja paikallisesti määriteltyjä ravitsemusnäkökohtia. Luken mukaan kiertotalouden potentiaali on toistaiseksi lunastamatta.

Vahvasti kannustaviin teeseihin kuuluu se, että kannattavuushaaste on ratkottu, mikä mahdollistaa maaseudun elinvoimaisuuden. Kestävä tehostaminen tarkoittaa maaperän ja eläinten hyvinvoinnista huolehtimista ja sitä kautta parempaa tuottoa. Kaukovirta syventää näkemystä nurmen suuntaan:

— Nurmeen pohjautuva ruoantuotanto on paluu tulevaisuuteen. Nurmet parantavat maan rakennetta sekä ylläpitävät ja parhaimmillaan lisäävät maan hiilivarastoja. Boreaalisen tuotantoalueen olosuhteet sopivat nurmiviljelyyn, ja nurmi-nauta-ekosysteemi on etu meille. Nurmi voi olla raaka-aine myös muille arvoketjuille, ja nurmitalouden kestävyyttä on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja aktiivisesti kehittäen.

”Boreaalisen tuotantoalueen olosuhteet sopivat nurmiviljelyyn, ja nurmi-nauta-ekosysteemi on etu meille.”

Kaukovirta toteaa vielä, että suomalaisessa ravitsemuskeskustelussa on turhaan tehty naudasta ylivertainen pahis. Hänen näkemyksensä mukaan ongelmia ei olisi, jos lihaa syötäisiin nykyisten ravitsemussuositusten mukaan.

Vahvasti kannustavaan näkökulmaan sisältyy myös datan mahdollisuus lisätä läpinäkyvyyttä. Dataa kannattaa käyttää johtamiseen, brändäämiseen ja tuotannon läpinäkyvyyden tukemiseen. Se tukee kuluttajan mahdollisuutta valita. Kaukovirta pitää haasteena, että maissa, joissa luotetaan viranomaisiin, ei olla halukkaita maksamaan laatumerkeistä tai -sertifikaateista. Kuitenkin todennetut kestävyysvaikutukset ovat suomalaisen ruoantuotannon ehdoton kilpailuetu.

Vastuullisesti moderni tarkoittaa biodiversiteetin vahvistamista, joka puolestaan lisää koko yhteiskunnan kestävyyttä. Myös turvallisuus ja uudet teknologiat kuuluvat tähän aihealueeseen.

Atria Suomen toimitusjohtaja Mika Ala-Fossi kiittää Luken ruokavisiota arkijärkiseksi.

— Meillä ei ole uskottavaa tapaa tuottaa pellon kautta kasvisproteiinia, siksi on viisasta tuottaa lihaproteiinia. Kun ilmastonmuutos heikentää olosuhteita muualla, meidän ei kannattaisi näperrellä väärien asioiden kanssa vaan

Suomessa olisi fiksua toimia Suomen resursseilla. Nyt emme hyödynnä pellon resursseja — minkä voimien kautta muutos saadaan aikaan? Ala-Fossi kysyy.

Atrian Tulevaisuuspäivä järjestettiin maaliskuussa 2023 Sanomatalolla. Anu Kaukovirta oli yksi päivän luennoitsijoista. Kuva: Luke / Veikko Somerpuro.

Teksti: Mariaana Nelimarkka