Atria tutkii paljon toimintaansa: Kuluttajien asenteita, ruokamarkkinaa, tuotteita ja niihin liittyviä ideoita sekä markkinointia.  Aina joskus kehitykseen liittyvien ideoiden tutkimisessa osa asioista liittyy maatalouteen. Vaikkapa eläinten pitoon, ruokintaan ja kasvuolosuhteisiin. Samoin lihaan suhtautumisen tutkimuksessa sivutaan usein maataloutta. Osa tutkimuksesta on numeerista ja osa taas ymmärtävää – syventävää tutkimusta, jota tehdään tapaamalla ihmisiä kasvokkain joko ryhmäkeskusteluissa tai yksilöhaastatteluissa. 

Näiden tutkimusten myötä Atrialle on kertynyt vuosien varrella varsin hyvä ymmärrys siitä, mitä suomalaiset maataloudesta ja maanviljelijöistä ajattelevat.  

Atrialle on kertynyt vuosien varrella varsin hyvä ymmärrys siitä, mitä suomalaiset maataloudesta ja maanviljelijöistä ajattelevat.

Kun reilu 30 vuotta sitten itse olin opiskelijana maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa, oli vahva julkisuudessa näkyvä maatalousaihe ”tukiaiset”. Niinpä olen melkoisen varma, että myös kansan maatalousimagon kärki löytyi silloin jostain tukiaisen ja vanhanaikaisuusmielikuvan välimaastosta. 

Havahduin jo joskus kymmenkunta vuotta sitten Atrian tutkimuksissa siihen, että tuo tukiaisimago ei tullut koskaan esiin kuluttajatutkimuksissa maataloudesta puhuttaessa. Se siis on mennyttä aikaa. Sen sijaan kuluttajat alkoivat olla huolissaan siitä, miten suomalainen maatalous pärjää taloudellisesti. Eläinten kasvatusolosuhteet kiinnostavat myös kovasti ja ehkä vähän vaikeasti avautuen ”ympäristövaikutus”. Tätä ympäristövaikutusta on tavallisien kuluttajien hyvin vaikea hahmottaa tarkemmin, koska jo pelkästään paljon käytetty käsite ”hiilijalanjälki” on varsin hähmäinen. Puhumattakaan ravinnepäästöistä. Eläinten kohtelu on paljon konkreettisempi asia, jonka jokainen voi silmiensä verkkokalvolle piirtää. 

Numeerisissa tutkimuksissa on viime vuosilta saatu hyviä ja positiiviseen suuntaan liukuvia tuloksia mielikuvasta eläinten hyvään kohteluun. Samoin tilojen ympäristötyön imago on menossa parempaan suuntaan, kuten myös luottamus suomalaisen lihan turvallisuuteen. Taustalla tässä kehityksessä on koko ajan parantunut käsitys lihan jäljitettävyydestä maatiloille saakka. Kun lihatuote on jäljitettävä, eli tilan nimi on ruokapaketissa, tulee maatila ikään kuin lähemmäksi arkea. Syntyy tunne luottamuksesta. Tätä luottamusta maatiloja kohtaan Atria on pyrkinyt kasvattamaan myös tuomalla tilallisia mainonnassa esiin. 

Kun lihatuote on jäljitettävä, eli tilan nimi on ruokapaketissa, tulee maatila ikään kuin lähemmäksi arkea.

Nyt jo laantunut kasvisbuumi ja siihen liittyvä lihan syönnin rajoittamiseen pyrkivä julkisuus ei myöskään ole missään vaiheessa kohdistanut syyttävää sormea maatalouteen, vaan pikemminkin nimenomaan siihen kulutukseen ja sen ohjaamiseen. Tämäkään näkökulma ei siis ole iskenyt maatalouden imagoon negatiivisesti. 

Sanoisin, että maatalous Suomessa lienee tällä hetkellä imagoltaan paremmassa tilanteessa kuin koskaan ainakaan 1970-luvun jälkeen. Pitäkäämme tästä suunnasta kiinni. 

Teksti on julkaistu maa- ja metsätalousministeriön blogissa huhtikuussa 2024.