Minä olen tullut Lihakunnalle töihin 1.6.1977. Lihakunnalla oli Kuopiossa puutarha, ja pääsin sinne kesätöihin. Muistan vieläkin selkeästi, miten ajoin aamuisin polkupyörällä Haapaniemeltä Likolahteen läpi kaupungin ja töihin puutarhalle.

Seuraavan kesän olin tarvikevarastolla varastomiehenä, ja vuonna 1979, kun olin reputtanut keväällä ylioppilaskokeissa ruotsin kielestä, isä sanoi jossain vaiheessa, ettei jaksa katsella, kun makaan kotona päivät pitkät. Hän käski mennä ilmoittautumaan leikkaamoon Laaksosen Karille. Sillä tiellä ollaan periaatteessa vieläkin.

"Työnantajan nimi on kyllä vaihtunut monta kertaa. On ollut Lihakuntaa, Lihapolaria, Itikka-Lihapolaria ja lopulta Atria."

Välilä kävin armeijan ja palasin taas leikkaamoon. Lihateollisuusopistossa opiskellessa tein Lihakunnalla harjoittelut ja töitä loma-aikoina. Toukokuussa 1987 aloitin juuri avatussa lämminlihaleikkaamossa työnjohtajana. Se oli tärkeä kohta uralla. Pääsin työnjohtoon, kehittymään ja kehittämään itseäni. Siitä asti olen tehnyt töitä toimihenkilönä tai ylempänä toimihenkilönä.

Työnantajan nimi on kyllä vaihtunut monta kertaa. On ollut Lihakuntaa, Lihapolaria, Itikka-Lihapolaria ja lopulta Atria.

Kuopiosta Pohjanmaalle

Kuopiossa loppui teollinen toiminta 2011. Se on ollut urani surullisimpia asioita. Kun kävelin tiedotustilaisuudesta ulos, kilpailija soitti ja tarjosi töitä sekä kohtuullista ansiota. Mutta jonkin ajan päästä, kun Perälän Matti ja Palolahden Tapio tulivat haastattelemaan siirtymisestä Pohjanmaalle, Matti sanoi: ”Sulle on Nurmossa aina töitä.” Tämän jälkeen oli päätös siirtymisestä aikanaan Nurmoon kohtuullisen helppoa.

"Vaikka toiminnan loppuminen Kuopiossa oli surullista, lopetus hoidettiin hienosti."

Helmikuusta 2012 asti olen ajellut Kuopion ja Nurmon väliä, enkä ole päätöstä katunut. Tulin Nurmoon lihaliiketoiminnan tuoteasiantuntijaksi ja kahdeksan vuotta sitten siirryin vientiin tuotepäälliköksi.

Ainoa huono puoli on se, että koko sosiaalinen elämäni on Kuopiossa. Pohjanmaalla on vain työ. On ollut hienoja päiviä ja vähän huonompia. Joskus on ottanut päähän lähteä aamutuimaan ajelemaan. En olisi tätä jaksanut, jollen työstäni tykkäisi.

Vaikka toiminnan loppuminen Kuopiossa oli surullista, lopetus hoidettiin hienosti. Ei ikävää asiaa voi sen hienommin hoitaa, kuin Atria sen teki.

"Atrian vahvuus on se, että liiketoiminta-alueiden johtajilla on lähes kaikilla teollista taustaa."

Atria on aina ollut helkkarin hyvä työnantaja. Arvostan atrialaisuutta ja Atriaa. Erityisen suuri arvostus minulla on Juha Gröhniä kohtaan. Atrian vahvuus on se, että liiketoiminta-alueiden johtajilla on lähes kaikilla teollista taustaa. Heidän kanssaan on helppo työstää asioita.

Tykkään pyöriä lihan kanssa. Tässä oppii koko ajan, vaikka perusasia on ihan sama. Naudan leikkuu ei ole hirveästi vuodesta 1987 muuttunut. Ainoastaan ruhojen keskipainot ovat kasvaneet huomattavasti.

Melkein sata vuotta lihahommia

On tässä sukurasitettakin. Juntusen suku on ollut vuodesta 1933 lihabisneksessä. Isoisäni, kauppaneuvos Paavo Juntunen oli Kuopion karjanmyyntiosuuskunnan, Savo-Karjalan Osuusteurastamon sekä Lihakunnan toimitusjohtajana 30 vuotta.

Myös isälläni on ollut pitkä ura lihateollisuudessa. Se alkoi jo 15-vuotiaana, jolloin hän sai presidentin erikoisluvalla ajokortin ja pääsi sota-aikana kuljettamaan isäänsä eli ukkiani matkoilla silloisissa huonoissa tieolosuhteissa. Sen jälkeen hän ajoi karja-autoa ja oli laboranttina Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen laboratoriossa Kuopiossa sekä myyntipäällikkönä Lihakunnalla. Teimme myös noin kymmenen vuoden vierailun Ouluun isäni työskennellessä Karjapohjolassa. Työura loppui Kuopioon, jossa hän toimi Lihakunnan henkilöstöpäällikkönä.

"Olen ylpeä siitä, mitä sukuni on saanut aikaiseksi lihateollisuudessa."

Myös siskoni ja äitini ovat olleet Lihakunnalla töissä, ja siellä isä ja äiti tutustuivatkin. Nuorin tyttärenikin on ollut Lihakunnalla töissä vähän aikaa. Siinä on neljä sukupolvea ja melkein sata vuotta yhteistä historiaa.

Olen ylpeä siitä, mitä sukuni on saanut aikaiseksi lihateollisuudessa, ja jonkun verran itsestänikin. Olen antanut itselleni ymmärtää, että työtäni arvostetaan, ja kai se niin on, kun sain tammikuussa ansiomerkin 40 vuoden työurasta ja vielä saman työnantajan palveluksessa.

"Atria on ollut kaikilla mittareilla erittäin hyvä työnantaja."

Olen saanut Atrialla sekä hyvää koulutusta että mahdollisuuden kehittyä urallani. Minulla on ollut upeita työkavereita niin Kuopiossa kuin Pohjanmaallakin. Olen tykännyt lihahommista ja kokenut olevani hyvä niissä.

Atria on ollut kaikilla mittareilla erittäin hyvä työnantaja. On hyvät prosessit, tuotteet ja järjestelmät. Atria on ollut jämäkkä työnantaja. Ja kyllähän jotain kertoo se, että Atria-tuotemerkki on Suomen tunnetuin ruokamerkki.

Nyt eletään hyviä mahdollisuuksien aikoja näissä vientiteollisuuden hommissa. Siipikarjanlihan vienti Etelä-Koreaan on jo aloitettu, ja kohta ensimmäiset siipikarjaa sisältävät kontit lähtevät kohti Kiinaa.

Näinhän on tosi, että suomalainen liha on maailman parasta. Sen ympärillä on hieno toimia ja kehittää.