”Suomalaisten mielestä ruoan terveellisyys merkitsee etenkin ravitsemuksellista laatua, puhtautta ja lisäaineettomuutta. Keveys tai rasvattomuus on yhä useamman mielestä merkki terveellisyydestä – runsas rasva, suola tai sokeri taas kielivät ruuan epäterveellisyydestä,” kertoo Kantar Finland Oy:n kuluttajatutkimus. 

”Painoindeksin mukaan Suomessa on yli miljoona lihavaa aikuista", uutisoi Yle THL:n tutkimuksesta. 

Mitä nämä kaksi eri tutkimustietoa kertovat meistä suomalaisista?  

Kantarin tekemä kuluttajatutkimus kertoo, että me kuluttajina ymmärrämme mitkä asiat tekevät ruoasta terveellisen. THL:n tekemä tutkimus valitettavasti kertoo, ettei tuo ymmärrys näy oikealla tavalla tekemissämme valinnoissa. 

”Ongelman ratkaiseminen pelkästään ruokavalintoja korjaamalla ei onnistu.” 

Suomessa ja myös muualla maailmassa kuluttajien kasvavaan ylipaino-ongelmaan vaikuttaa se, mitä me syömme, mutta myös se, miten me elämme sekä perintötekijät. Tämän vuoksi ongelman ratkaiseminen pelkästään ruokavalintoja korjaamalla ei onnistu.  

THL:n tilastoja tutkimalla huomaa, että suomalaisten painokehitys on lähtenyt 90-luvulta pikkuhiljaa muuttumaan. 90-luvulla noin 10 prosenttia aikuisista oli lihavia, kun nyt vastaava luku on jo 20 prosentin tuntumassa.  Samaan aikaan myös ”liikapainoisten” lasten ja nuorten määrä on kasvanut. Liikapainosta on siis tullut suomalaisen yhteiskunnan ongelma. 

Liikapainoisten määrän ja sen seurannaisena tulevien terveydellisten haasteiden kasvaessa on selvää, että viranomaiset pohtivat keinoja muuttaa tilannetta.  Kuinka voidaan vaikuttaa meidän valintoihimme ja ohjata meitä kohti terveellisempiä elämäntapoja — on kyse sitten ruokailusta, liikunnasta tai levosta. 

”Pysyvän muutoksen aikaansaaminen vaatii aina sen, että itse haluaa lähteä muuttamaan omia elintapojaan.” 

Kun tätä liikapaino-ongelmaa lähestyy yksilön näkökulmasta ja miettii omia ratkaisuja, ei muutoksen tai sen alkusysäyksen aikaansaaminen aina ole helppoa. Pysyvän muutoksen aikaansaaminen vaatii aina sen, että itse haluaa lähteä muuttamaan omia elintapojaan. Kun tuo tahtotila on syntynyt, pitää löytää itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopivat keinot lähteä pienin askelin muutosta toteuttamaan. Tarvitsemmeko tähän avuksi personal trainereita, sopivaa kaveriporukkaa, naistenlehtien vinkkejä vai tukea terveydenhuollon ammattilaisilta? Se varmaankin vaihtelee, mutta tukea on saatavilla, jos sitä vain osaamme ja pystymme vastaanottamaan.  

Tätä kirjoittaessa on pakko myös miettiä sitä, että mikä kaikki meidän elämässämme on muuttunut sitten 90-luvun? Muutosten lista on melkoinen; puhelimet ja koko digitaalisuus, työelämä ja tietotyö, elintason nousu, kaupungistuminen, autoistuminen, ruokailuvaihtoehtojen ja elintarvikevalikoiman kasvu sekä asenteiden muutos. 

”Onko myös viime vuosien puhe kehopositiivisuudesta saanut meidät ohittamaan ne hiljaiset signaalit, joita peili, puntari tai vaatekaappi meille omasta kehostamme kertoisi?” 

Onko myös viime vuosien puhe kehopositiivisuudesta saanut meidät ohittamaan ne hiljaiset signaalit, joita peili, puntari tai vaatekaappi meille omasta kehostamme kertoisi? Ja hyväksymmekö liian helposti sen, että ruoalla voi palkita itseään jaksamisesta, onnistumisesta tai ylipäätään olemisesta? 

Itse lupaan kesän muuttorumban jälkeen taas keväiseen tapaan jatkaa ulkoilua ja luonnossa liikkumista sekä muuttaa omia ruokavalintojani; lisään tietoisesti kasvisten ja hedelmien sekä kuitupitoisten vaihtoehtojen osuutta lautasella, jolloin kaikelle muulle jää vähemmän tilaa. Jo näillä kahdella pienellä teolla on ollut positiivista vaikutusta omaan jaksamiseen. Ja tuo herkuilla itsensä palkitseminen — sen kanssa pitää hieman enemmän taistella, mutta sitäkin voi vähentää. Haastankin sinut mukaan tähän pienten askelten kautta tapahtuvaan elämäntaparemonttiin!