Mikä yhdistää otsikon kahta radioaktiivista alkuainetta ja surullisen kuuluisaa Mary Mallonia? Kuinka voidaan niputtaa radiumin ja poloniumin löytäjä Marie Curie ja liikanimellään tunnetuksi tullut ”Lavantauti-Mary” samaan koriin? Ja miten tämä kaikki liittyy tämän päivän ruoantuotantoon? 

Vastaus: löydökset, tutkimus ja oppi. Tiede ja tieto, jota hyödynnetään ja kehitetään tänäkin päivänä.  

Marie Curie yhdessä miehensä kanssa löysi radiumin ja poloniumin, maksaen lopulta tutkimuksistaan kovan hinnan. Mary Mallon puolestaan oli epäonninen kokki, joka tietämättään levitti lavantautia 1900-luvun New Yorkissa. Hänestä tyrmistyksekseen — täysin oireeton kun oli — tuli kaikkien aikojen ensimmäinen nimetty supertartuttaja salmonella typhi -bakteerille. Tuona aikana, jolloin suojaavista rokotteista ei vielä ollut tietoakaan, Mary kohtasi loppunsa muista eristettynä vuonna 1938. 

Molemmissa edellä mainituista tapauksista yhdistävä tekijä on sattumanvarainen löytö, jota tutkimalla olemme ymmärtäneet miten radioaktiivisuus tai lavantauti vaikuttaa ja tarttuu ihmiseen. Luonnollisesti tämä tutkimus monen muun ohella jatkuu edelleen ja tietoa saadaan koko ajan yhä enemmän, jotta ihmiset voivat elää parempaa elämää. 

”Tietoa saadaan koko ajan yhä enemmän, jotta ihmiset voivat elää parempaa elämää.” 

Nimenomaan tutkimuksen tuomat edut ovat osa jokaisen meidän arkipäiväämme, usein ajattelematta ja huomaamatta. Silloin tällöin mediaan nousee uutisia ja uhkakuvia antibioottiresistenteista bakteereista, jotka ovat kehittäneet vastustuskyvyn antibiooteille eläinten ylilääkitsemiseen käytetyistä antibiooteista. Tämä on aito huoli, jonka estämiseksi onneksi suomalaisesta elintarvikeketjusta löytyy jo työkaluja. 

Siinä missä tiettyjen maiden teuraseläinten lääkitsemisdatan lukeminen on kylmäävää, olemme me Pohjolan väki huomattavasti paremmissa lähtökuopissa, sillä jo viileä ilmastomme ja luuytimiä narskuttava pakkanen osaltaan estävät tiettyjen taudinaiheuttajien synnyn ja leviämisen ruokaketjussamme. Sääolosuhteisiin, tutkimukseen ja hyvään hygieniaan yhdistetty kasvatus ovat omiaan tuottamaan maailman puhtainta ruokaa. Kyseessä siis ei ole vain puhe, vaan fakta. 

”Sääolosuhteisiin, tutkimukseen ja hyvään hygieniaan yhdistetty kasvatus ovat omiaan tuottamaan maailman puhtainta ruokaa.” 

Otetaan esimerkiksi kana ja salmonella. Maailmalla yleinen mielipide ja ”tieto” on, että kana joka tapauksessa sisältää salmonellaa. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa suomalaisessa kasvatustavassa tai elintarvikeketjussa, ja monia ulkomaan lääkekauppamiehiä onkin tiloilta käännytetty pois, koska heidän tuotteensa voidaan meillä niin sanotusti puhaltaa suoraan tuuleen. Tämä ei kuitenkaan ole kehotus lähteä trendaamaan kanasushia, koska — no, se on vain väärin. 

Unohtaa ei myöskään sovi, että hyvin hoidettu eläin ei luonnostaan tarvitse lääkitystä. Siksi sitä meillä annetaankin vain ja ainoastaan tarpeeseen, valvotuissa olosuhteissa yhdessä eläinlääkärin kanssa. 

”Hyvin hoidettu eläin ei luonnostaan tarvitse lääkitystä.” 

Nämä asiat muistaen voimme siis hyvillä mielin istahtaa ruokapöydän ääreen, hengähtää ja nauttia maailman parhaasta ja puhtaimmasta ruoasta.  

Teksti on julkaistu alun perin Ruokatieto Yhdistyksen sivuilla