”Kaikki tulevaisuudenhaaveet ja -suunnitelmat ovat tämän tilan kehittämisessä”
Tuomarlan tilan tuleva isäntä tavoittelee kannattavaa kasvua.
Varsinais-Suomen Vehmaalla sijaitseva Tuomarlan tila on Miikka Soonin, 27, puolison kotitila. Lihasikala sekä kolmen tilan yhteinen emakkosikala ja biokaasulaitos sijaitsevat kaikki pienen alueen sisällä.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että Miikasta on tulossa tilan seuraava isäntä. Hän löysi tiensä alalle vähän eri reittiä kuin suurin osa kollegoistaan, sillä hän kasvoi kaupungissa, eikä omasta suvusta löydy viljelijöitä.
– Nyt kaikki tulevaisuudenhaaveet ja -suunnitelmat ovat tämän tilan jatkamisessa ja kehittämisessä, sanoo Soon, joka valmistuu kohta agrologiksi.
Nuorempana hän ei olisi voinut kuvitella itseään pelto- ja sikalahommiin, vaikka tykkäsikin käytännön töistä ja nautti luonnossa kulkemisesta.
Kiinnostus maatalouteen heräsi, kun hän pääsi käymään puolisonsa Oskari Kaskisen kotitilalla Vehmaalla.
Peltojen keskelle
Peltojen keskellä sijaitseva Kaskisen lapsuudenkoti oli jäänyt tyhjilleen, mutta se sai uudet asukkaat, kun Kaskisen opinnot Vaasassa kauppatieteiden maisteriohjelmassa olivat edenneet loppusuoralle. He päättivät Soonin kanssa asua Vehmaalla, kunnes löytäisivät asunnon Turusta.
Ikkunoista avautuva peltomaisema alkoi kuitenkin miellyttää yhä enemmän, samoin ajatus maalla asumisesta. Taloremontin valmistuttua Turku unohtui.
Kaarinassa kasvanut Soon teki kiinteistönvälittäjän töitä, oli tehnyt jo vuosia. Kaskinen taas työskenteli tilintarkastuksen asiantuntijana Helsingissä.
– Viihdyin kiinteistönvälittäjänä, mutta maatilan työt vetivät mukaansa. Peltohommista se lähti ja viikonlopuista sikalassa. Nyt olen pari vuotta ollut mukana kaikissa kevät- ja syystöissä.
Asiat kehittyivät Kaskisen vanhempien toivomaan suuntaan. Heillä kun oli halu vähentää omaa työkuormaansa pikkuhiljaa ja siirtää tilan töitä nuoremmalle sukupolvelle.
Näköalapaikka
Vaikka takana on vasta kaksi kokonaista kasvukautta, Soon tunnistaa jo jännityksen ja odotuksen, joka liittyy kevään tuloon.
– Keväällä odotan, että pääsisi muokkaamaan ja kylvämään peltoa. Ja kun sato alkaa valmistua, tulee kova halu kaivaa puimuri esiin.
"Harvassa ammatissa saa olla näin paljon tekemisissä luonnon kanssa."
– Tunnen itseni aika etuoikeutetuksi, harvassa ammatissa saa olla näin paljon tekemisissä luonnon kanssa. Tässä myös näkee, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Oma perhe ja ystävät ovat suhtautuneet Soonin uuteen uraan kannustavasti. Hänen äitinsä on opettaja ja isänsä maanmittaaja.
Kokonaan Soon ei ole malttanut luopua myyntityöstä. Kiinteistönvälittäjän työ nimittäin on vaihtunut urheiluvälinemyyjän pestiksi. Hän tekee vuoroja raisiolaisessa kauppakeskuksessa sen mitä opinnoiltaan ehtii.
– Possuja hoidan käytännössä viikonloppuisin, kun työntekijä on vapaalla. Tilalla riittää aina tekemistä.
Ilman paineita
Tilan töitä Soon on saanut opetella rauhassa, ilman minkäänlaista painetta. Hän kiittääkin Oskari Kaskisen isää, Jari Kaskista, joka on ollut paras mahdollinen opettaja.
"Tämä on ollut sellainen kevyt laskeutuminen tilan arkeen ulkopuolelta."
– Tämä on ollut sellainen kevyt laskeutuminen tilan arkeen ulkopuolelta. Seuraava steppi on otettu vasta kun edellinen on opittu.
– On tärkeää kuunnella heitä, jotka ovat ikänsä tätä tehneet.
Hänellä on kova halu ja kiinnostus kehittää tilaa muun muassa niin, että peltoresurssit saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman hyvin. Soonilla on muutamia drooneja, ja yksi kehittämiskohde liittyykin niiden hyödyntäminen. Peltoa on viljelyksessä nyt noin 150 hehtaaria.
– Kannattava kasvu on se mitä tässä tavoitellaan. Ollaan tehty kehittämissuunnitelmia ja mietitty, millaisia investointeja kannattaisi tehdä.
Possut tulevat tilalle kasvamaan naapurista, Pirteän Porsaan emakkosikalasta, jossa Oskari Kaskisen vanhemmat ovat osaomistajina.
Työt tilalla on tarkoitus jakaa siten, että Kaskinen vastaa työnsä ohessa talouspuolesta ja Soon arjen tekemisestä. Peltotöissä tarvitaan molempien työpanosta.
Verkostoitumista
Soon pitää verkostoitumista muiden viljelijöiden kanssa todella tärkeänä. Hän toimiikin MTK:n paikallisyhdistyksen johtokunnassa ja on mukana myös Maaseutunuorten toiminnassa.
"Tuoreita ja erilaisia näkökulmia tarvitaan, samoin nuoria tekijöitä ja optimismia."
– Tuoreita ja erilaisia näkökulmia tarvitaan, samoin nuoria tekijöitä ja optimismia. Kuka muu meidän puolestamme puhuisi, ellemme me itse.
Hän on mukana myös Atrian 100 nuorta tuottajaa -koulutusohjelmassa, mikä on mahdollistanut verkostoitumisen eri puolilla Suomea asuvien tuottajien kanssa.
Vierailu Nurmon ruokatehtaalla oli erityisen vaikuttava kokemus.
– Oli tärkeää päästä näkemään koko se prosessi ja ymmärtää, miten oma tekeminen vaikuttaa tehtaan toimintaan.
Tuottajan päivä:
06.30 Herätys, aamupala ja lenkille koiran kanssa. Kiertelemme sikaloiden ympärillä ja samalla vähän vahditaan, että kaikki on kunnossa.
07.00 Arkisin opiskelen aamupäivän. Viikonloppuisin menen tähän aikaan sikalaan.
Varmistan, että ruokkijat pelaavat, seuraan ruokinnan, jaan pahnat ja tarvittaessa tartun lantakolaan. Arkena taas olen käsiparina ja autan työntekijää, jos on teurasajopäivä.
10.30 Jos on työvuoro XXL:ssa, lähden Raisioon. On mukava puhua välillä muustakin kuin traktoreista. Hälytykset sikalasta menevät Oskarin vanhemmille.
11.00 Kotona ollessa lähden käymään biokaasulaitoksella. Auttelen rakennus- ja raudoitustöissä.
12.30 Laitan ruokaa. Jos Oskari tekee etäpäivää kotona, teen ruokaa molemmille.
13.30 Kotona jatkan opiskeluja. Niitä voi onneksi tehdä etänä.
15.00 Tehdään taas kävelylenkki Vilin kanssa.
18.00 Syödään päivällinen.
19.00 Kävellään päivän viimeinen kierros Vilin kanssa. Saatetaan käydä keskustassa asti, sillä siellä on katulamput.
22.00 On aika mennä nukkumaan.
Teksti: Pirjo Latva-Mantila
Kuvat: Pasi Leino