Kolme maata, yksi Atria

Vähänpä sitä tiesin, mitä matkan varrella tulisi tapahtumaan, kun kävelin sisään Nurmon pyöröportista 6.5.2002. Vielä vähemmän osasin arvata missä tulisin asumaan seuraavien reilun kahdenkymmenen vuoden aikana: järjestyksessä Espoo, Nurmo, Laihia, Espoo, Pietari ja viimeisimpänä Tukholma. Seitsemän ja puolen tuhannen asukkaan kylästä seitsemän miljoonan asukkaan megapoliin. On tullut nähtyä paikkoja.

Aloitin Atrialla vuonna 2002 markkinoinnin parissa, ja tarkoitus oli alun perin vain tehdä töitä, ei kerätä postinumeroita ympäri Pohjois-Eurooppaa. Matkan varrella olen työskennellyt markkinoinnissa, liiketoiminnan kehittämisessä ja johtotehtävissä Suomessa, Venäjällä ja Ruotsissa. Suurimmat käännekohdat olivat varmasti muutto Pietariin sekä myöhemmin Tukholmaan. Ne olivat niitä hetkiä, jolloin mukavuusalue jäi lentokentälle ja oppimiskäyrä lähti jyrkkään nousuun.

"Liiketoiminnassa tulee onnistumisia ja välillä myös rajuja oppimiskokemuksia, joita voidaan kutsua rehellisesti epäonnistumisiksi."

Kun kesällä kannonnokassa pysähdyin kelaamaan Atria-historiaani, mieleen tulvahti paljon muistoja. Liiketoiminnassa tulee onnistumisia ja välillä myös rajuja oppimiskokemuksia, joita voidaan kutsua rehellisesti epäonnistumisiksi. Niistä sitä vasta oppiikin, sillä ”liiallinen varmistelu johtaa ikuiseen kadotukseen”. Välillä pitää uskaltaa ottaa riskejä! 

Eniten olen ylpeä ihmisistä, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Parhaat muistot liittyvät tiimeihin, joiden kanssa olemme vastanneet haasteisiin ja saavuttaneet tavoitteita yhdessä.
 

Ratkaisu löytyy eri maissa eri keinoin
 

Venäjällä yllätyin ennen kaikkea mittakaavasta ja aikakäsityksestä. Kun Suomessa puhutaan ruuhkasta, Pietarissa puhutaan siitä, ehditkö vielä saman päivän aikana perille. Kun pyysin Pietarissa raporttia, kysyttiin, riittääkö, jos se on valmis huomenaamulla. Suomessa ja Ruotsissa kysytään, onko OK, jos saat sen ensi viikolla. 

"Suomessa päätetään usein nopeasti ja jämäkästi ja sitten mennään töihin."

Ruotsissa puolestaan yllätyin siitä, kuinka järjestelmällisesti asioita valmistellaan ja kuinka paljon käytetään aikaa yhteisen näkemyksen rakentamiseen. Hauska huomio on ollut se, että kaikkialla ihmiset pitävät omia toimintatapojaan täysin loogisina, ja naapurimaan toimintatavoille hymähdellään.

Suomessa päätetään usein nopeasti ja jämäkästi ja sitten mennään töihin. Venäjällä henkilökohtaiset suhteet olivat liiketoiminnassa erittäin tärkeitä, ja päätökset saattoivat syntyä hyvin nopeasti, kun luottamus oli kunnossa. Joskus johtoryhmässä kollegat huusivat toisilleen, mutta kokouksesta käveltiin ulos rauhallisesti. Ruotsissa taas keskustellaan perusteellisesti, jotta kaikki saadaan mukaan. Jos suomalainen kokous kestää tunnin, ruotsalainen voi kestää kolme – mutta sen jälkeen kaikki tietävät täsmälleen, mitä tehdään. 

Kaikilla markkinoilla voidaan onnistua. Matka ratkaisuun voi vain kulkea hieman eri latua. Tässä itsellänikin on ollut vuosien aikana paljon opittavaa.

Erilaiset, samanlaiset kuluttajat
 

Kuluttajat ovat nykyään paljon tietoisempia kaikkialla. He ovat erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Erilaiset suolatasot ja pienet erot ovat maiden välillä, mutta muuten hinnan lisäksi kiinnostavat maku, vastuullisuus, alkuperä ja helppous. Samalla odotukset ovat kasvaneet: ruoan pitäisi olla maukasta, terveellistä, vastuullista ja mielellään vielä valmista viidessä minuutissa. Eroja löytyy, mutta loppujen lopuksi ihmiset ovat aika samanlaisia. Kaikkialla halutaan hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja arkea helpottavia ratkaisuja. Ruoka on kaikkialla paljon enemmän kuin ravintoa: se on tapa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.
 

Omat suosikkiruokani maista ovat löytyneet: Suomesta tietenkin Wilhelm Chili-Sulatejuusto, joka kuuluu kaikkiin vuodenaikoihin, ja Gastrogrill Muren maailman parhaat pihvit. Venäjältä mieleen ovat jääneet olivie-salaatti uutena vuonna ja kylmä okroshka-keitto oikein valmistettuna. Ruotsissa taas arvostan fika-kulttuuria: joskus parhaat ideat syntyvät kahvikupin ja kollegoiden äärellä, epävirallisessa keskustelussa. Ja Toast Skagen!

Ajatukset uuteen asentoon Venäjällä

Kun peilaan omaa työhistoriaani, on vaikea valita yhtä vaikuttavinta asiaa tai tapahtumaa, mutta muutto Pietariin oli varmasti yksi merkittävimmistä. Se muutti paitsi työuraa myös omaa ajatteluani ja tapaani nähdä maailmaa. En tarvinnut Venäjän kieltä työskennelläkseni siellä, mutta päätin opetella sen joka tapauksessa. Koko kuusi ja puoli vuotta opiskelin sitä, ja pois lähtiessäni puhuin sitä jo aika hyvin. Venäjä on kirosana monelle, mutta normaalit ihmiset ja esimerkiksi omat kollegani olivat aivan loistavia: vilpittömiä, rehellisiä ihmisiä. Eivät he voi mitään sille, mitä heidän maassaan tapahtuu. 

Vuosien varrella olen ymmärtänyt, että ihmiset ovat paljon samankaltaisempia kuin usein ajattelemme. Kaikkialla arvostetaan luottamusta, rehellisyyttä ja arvostavaa kohtelua. Mitä enemmän matkustaa ja työskentelee eri kulttuureissa, sitä vähemmän tekee oletuksia ja enemmän oppii kuuntelemaan, ennen kuin tekee omia johtopäätöksiä.

Henkilökohtainen tragedia ja työn merkitys

Vuosi 2023 oli henkilökohtaisella puolella elämäni rankin, ja siitä toipuminen tulee kestämään vuosia. Mutta työ auttoi silloinkin: oli mahdollisuus miettiä jotain muuta ja laittaa päivittäinen energia ongelmien ratkomiseen. Työ ja vaimon ja läheisten tuki.

Sano ”kyllä”
 

Jos joku nuori tai kokeneempi atrialainen tulevaisuuden kyky lukee tätä: Mikä olisi minun neuvoni kansainväliseen työuraan? Sano ”kyllä” hieman useammin kuin tuntuu mukavalta. Kansainvälinen ura ei yleensä ala täydellisestä suunnitelmasta, vaan kiinnostavasta mahdollisuudesta, joka tuntuu vähän jännittävältä, haastavalta ja ehkä pelottavaltakin. Sama neuvo pätee myös ei-kansainväliseen uraan: tartu mahdollisuuksiin, vaikka se ei aina tuntuisikaan turvallisimmalta valinnalta.

Parasta ovat atrialaiset
 

Mitä siis voisin sanoa Atriasta näiden yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen? Atria on muuttunut valtavasti kansainvälisemmäksi, ammattimaisemmaksi ja datavetoisemmaksi kuin vuonna 2002. Silti yksi asia on pysynyt samana: ihmiset. Edelleen täällä on kunnianhimoisia, mutkattomia ja yhteistyöhaluisia ihmisiä, joiden kanssa on nyt ja jatkossakin motivoivaa tehdä töitä. Ja onneksi myös Hyvä ruoka, parempi mieli on säilynyt keskiössä.

Huom! Tämä ei ole mikään jäähyväiskirje – väliraportti kuluneista vuosista vain! 
 

Together 2030 – olen mukana!