Suomalaisten suhtautuminen lihaan on pysynyt yllättävän vakaana, vaikka keskustelu sen ympärillä käy vilkkaana. Kantarin viime vuonna toteuttama tutkimus osoittaa, että muutokset näkyvät ennen kaikkea siinä, mitä lihaa syödään – ei siinä, syödäänkö lihaa vai ei. 

Lihansyönti herättää tunteita, mutta tutkimusdata kertoo maltillisesta kehityksestä. Kantarin tutkimuksen mukaan 94 prosenttia suomalaisista syö lihaa jossain muodossa, eikä luku ole juurikaan muuttunut yli 15 vuoteen. Atrian tutkimuspäällikkö Jukka Saarenpää kuvaa ilmiötä vakiintuneeksi. 

– Kokonaiskuvassa lihan kulutus on ollut pitkään plus miinus nollassa. Viimeisten viiden vuoden aikana ei ole tapahtunut suuria rakenteellisia muutoksia, vaan kulutus on pysynyt hyvin tasaisena, Saarenpää kertoo. 

Arkinen ruoanlaitto ohjaa valintoja usein enemmän kuin ideologiset kysymykset.

Vaikka kokonaiskulutus on pysynyt ennallaan, muutokset näkyvät selvästi eri lihalajien välillä. Naudanlihan tarjonnan niukkuus vuoden 2025 aikana vähensi kulutusta, ja sitä paikattiin muilla vaihtoehdoilla. 

– Siipikarjanlihan käyttö on kasvanut jo pitkään tasaista parin kolmen prosentin vuosivauhtia. Sianlihan kulutus puolestaan kääntyi viime vuonna poikkeuksellisesti nousuun, koska se korvasi naudanlihan puutetta esimerkiksi jauhelihan käytössä, Saarenpää avaa. 

Arjessa tämä näkyy käytännöllisinä valintoina. Kuluttajat sopeuttavat ostoksiaan tilanteen mukaan, ja arkinen ruoanlaitto ohjaa valintoja usein enemmän kuin ideologiset kysymykset. 

Kasvisruoka täydentää, ei korvaa 

Kasvisruokakeskustelu on ollut voimakasta jo lähes vuosikymmenen, mutta tutkimuksessa tämä näkyy vain rajatusti. Lihaa syömättömien osuus on pysynyt noin kuudessa prosentissa vuodesta toiseen. 

– Kasviproteiinibuumi toi ilmiön näkyvästi esiin mediassa, mutta markkinaosuus on jäänyt pieneksi. Tyypillistä on, että erityisesti nuoret naiset kokeilevat lihattomuutta, mutta palaavat myöhemmin takaisin lihansyöjiksi, Saarenpää kertoo. 

Paluu liittyy usein oman hyvinvoinnin tarkempaan seurantaan. 

– Kun ihmiset alkavat seurata veriarvojaan, kuntoilun vaikutuksia tai proteiinin saantia, liha nousee uudelleen osaksi ruokavaliota. 

"Yhä useammalle suomalaiselle liha ja kasvikset muodostavat toimivankokonaisuuden."

Tutkimuksen mukaan lihan syömistä puoltavatkin ennen kaikkea hyvä maku, proteiinipitoisuus ja ravitsevuus. Proteiinin merkitys on viime vuosina korostunut entisestään. 

– Proteiini nousee kyselyissä jatkuvasti kärkisyiden joukkoon. Terveellisyysajattelu ei kohdistu lihaa vastaan, vaan pikemminkin kasvisten puolesta. Yhä useammalle suomalaiselle liha ja kasvikset muodostavat toimivan kokonaisuuden, Saarenpää sanoo. 

Kasvisten kulutus onkin kasvanut, mutta ei lihan kustannuksella. 

Eläinten hyvinvointi tärkein huolenaihe 

Noin joka kuudes suomalainen kertoo huolestuneensa jostakin lihaan liittyvästä asiasta. Ylivoimaisesti suurin huolenaihe on edelleen eläinten hyvinvointi. 

– Se on konkreettinen ja helposti ymmärrettävä asia. Kukaan ei halua, että eläimiä kohdellaan huonosti. Siksi avoimuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä luottamuksen rakentamisessa, Saarenpää toteaa. 

Viime vuosina huolilistalle ovat nousseet myös tuotannon kannattavuus ja huoltovarmuus. 

– Ihmiset pohtivat yhä enemmän, säilyykö kotimainen ruoantuotanto ja joudutaanko tulevaisuudessa turvautumaan enemmän tuontiin. Tämä on selvästi uusi ja kasvava huolenaihe. 

Hinta ohjaa, arki ratkaisee 

Hinta ja kotimaisuus ovat edelleen tärkeimmät lihan ostopäätökseen vaikuttavat tekijät. Hintatietoisuus vaihtelee taloustilanteen mukaan, mutta se ei tarkoita lihasta luopumista. 

– Edulliset ja monikäyttöiset tuotteet, kuten jauheliha ja broileri, ovat pitäneet pintansa. Suora yhteys taloushuolien ja lihansyönnin vähenemisen välillä ei siis ole yksiselitteinen, Saarenpää sanoo. 

"Ehkä kiinnostavinta on se, miten vahvasti ravitsemus ja proteiini ovat nousseet osaksi arkista ajattelua."

Pitkällä aikavälillä yksi asia nousee Saarenpään mukaan ylitse muiden. 

– Ehkä kiinnostavinta on se, miten vahvasti ravitsemus ja proteiini ovat nousseet osaksi arkista ajattelua. Se kertoo siitä, että suomalaiset tekevät ruokavalintoja yhä tietoisemmin, mutta ilman äkkikäännöksiä.