Atria.com logo

Kotimaista ruokaa hyvällä omallatunnolla

15.1.2020

Jos oikeasti haluat vaikuttaa ilmastonmuutokseen, lopeta fossiilisten polttoaineiden käyttö. Jos sinulle riittää pienenpieni päästövähennys ja haluat tehdä vaikutuksen kavereihisi, lopeta lihansyönti. 

Laskimme atrialaisen naudan, sian ja kanan hiilijalanjäljet tilalta teurastamon portille. Esimerkkinaudan hiilijalanjälki on 13,4 CO2e ruhokiloa kohti. Se on vain kolmasosa kansainvälisestä keskiarvosta. Atrialaisen esimerkkipossun hiilijalanjälki on 3,75 CO2e/ruhokilo ja kanan 3,2 CO2e/ruhokilo. Molemmat ovat noin 40 % pienempiä kuin kansainväliset keskiarvot. 

Kotimainen kotieläintuotanto ei ole ollenkaan niin suuri ilmastonlämmittäjä kuin mediassa on annettu ymmärtää. Suomessa naudat ruokitaan nurmirehulla, ja nurmikasvusto sitoo hiiltä. Selvennettäköön nyt tässä, että nurmirehulla tarkoitetaan laidunta, nurmesta tehtyä säilörehua sekä kuivattua tai säilöttyä heinää. Kaikki naudat syövät nurmirehua yli puolet rehustuksestaan. Toisaalta, meidän on välttämätöntäkin syöttää nurmea naudoille, koska 35 % pelloistamme on sellaisia, ettei siellä juuri mikään muu kasva!  

Sian ja kanan ruokinta perustuu kotimaisiin, korkeavalkuaisiin rehuviljoihin sekä elintarviketeollisuuden sivutuotteisiin. Hyvän terveystilanteemme ansioista kotieläintemme rehunkäyttö on tehokasta. Soijarouheen käyttömäärät jäävät sialla ja kanalla hyvin vähäisiksi eikä nauta syö soijarouhetta laisinkaan. Kiloon tofua tarvitaan kilo soijaa. Kananlihakilon tuottamiseen soijaa tarvitaan 200 grammaa ja sianlihan tuottamiseen vielä vähemmän. Vastuullisena ihmisenä en siis syö tofua.

Jos kotieläintuotteiden käyttöä halutaan vähentää, se on korvattava jollain muulla. Myöskään kasvintuotanto ei aina ole vähäpäästöistä, varsinkaan kun sitä verrataan  per tuotettu proteiini- tai energiakilo. Ravintoaineiden tarpeen tyydyttämiseksihän me yleensä syömme. Tiesitkö muuten, että riisi on maailman toiseksi suurin metaanipäästöjen aiheuttaja?  

Suomessa voidaan tuottaa hyvin harvoja proteiinikasveja. Lisäksi niiden sadon laatu ja määrä vaihtelevat suuresti eri satokausien välillä. Suurin osa kasviproteiineista on tuotava ulkoa, jolloin siirrämme omia hiilipäästöjämme ja myös vesijalanjälkeämme muiden kannettavaksi.

Suurin osa kasviproteiineista on tuotava ulkoa, jolloin siirrämme omia hiilipäästöjämme ja myös vesijalanjälkeämme muiden kannettavaksi.

WWF:n raportin mukaan puolet suomalaisten vesijalanjäljestä muodostuu ulkomailla, vaikka mukaan on laskettu kaikki suihkulotraamiset ja autopesut. Kolme-neljäsosaa vesijalanjäljestä tulee ulkolaisten elintarvikkeiden mukana. Esimerkiksi avokadon tuottaminen kuluttaa jopa 2000 litraa vettä per kilo. Perussa, josta suurin osa avokadosta Suomeenkin tuodaan, suurimmalla osalla väestöstä ei ole puhdasta juomavettä. Espanjalainen tomaatti kuluttaa 3200 l/kg vettä eli 91 kertaa enemmän kuin kotimainen tomaatti. Meillä myös suurin osa vedestämme on niin sanottua vihreää vettä, jota sataa taivaalta yleensä melko sopivasti. Kasvustojen kastelutarvetta meillä ei juuri ole.

Suomalainen kotieläintuotanto on kansainvälisesti katsottuna luomun ja niin sanotun tehotuotannon välimaastossa. Suomessa kasvinsuojeluaineiden, antibioottien ynnä muiden kemiallisten aineiden käyttömäärät ovat vain murto-osa kansainvälisistä keskiarvoista. On paljon todennäköisempää saada kaupanpäälle erilaisia kemikaalijäämiä syömällä Myanmarista tai Intiasta tuotuja linssejä ja mustapapuja kuin kotimaista lihaa. 

Luomu voi jossain tilanteessa olla ympäristöystävällinen ratkaisu, mutta väestön kasvaessa tarvittavan ruokamäärän tuottamiseksi täytyy muualla lisätä niin sanottua tehotuotantoa vielä enemmän. Luomukotieläintuotannon, varsinkin sian ja kanan, ongelmana on tiettyjen, tavanomaisten rehuraaka-aineiden käyttökielto, jolloin ruokintaa ei voida tasapainottaa eläinten ravintoaineiden tarpeiden mukaan. Tämä aiheuttaa kasvun hidastumista, hyvinvoinnin heikkenemistä, rehun heikompaa hyväksikäyttöä ja sitä kautta suurempia typpi- ja fosforipäästöjä.  

Itse aion yhä enemmän kiinnittää huomiota ruokani ja kaikkien muidenkin kuluttamieni hyödykkeiden alkuperään. Tiedän, että me Suomessa teemme kaikkemme ihmisten, eläinten ja ympäristön parhaaksi. Haluan, että jatkossakin voin itse vaikuttaa näihin asioihin enkä siirrä vastuuta enkä aiheuttamiani päästöjä muiden harteille.

Aika hauskojakin juttuja tässä ilmastonmuutoskeskustelussa on tullut vastaan. Yksi parhaista oli mielestäni erään matkatoimiston ilmoitus jättää se ruokalusikallinen naudanlihaa pois lentokoneaterioista. Voi hyvällä omalla tunnolla taas reissata!

Jaa

Kirjoittajan kuva
Kirjoittanut

Anne Rauhala

Anne Rauhala työskentelee Atrian alkutuotannossa siipikarjarehujen kehittämispäällikkönä. Hän on ylpeä siitä, että Atria käyttää tuotteissaan vain kotimaista lihaa ja tekee täysillä töitä kotimaisen ruoantuotannon puolesta.
Anne haluaisi kehittyä agilityssä: ”Koira osaa paremmin kuin minä.” Hyvä hän on sienestämisessä, vaikkei itse sieniä syökään.
Annea hymyilyttää, kun häntä kehutaan loistavaksi kokiksi, vaikka hän on todellisuudessa vain tuunannut ja lämmittänyt Atrian tuotteita. Vaikka kokki ei olisi kummoinen, perheessä syödään aina hyvin.
Anne rentoutuu ystäviensä ja espanjanvesikoiransa kanssa metsälenkeillä ympäri vuoden. Hän nauttii katsellessaan, kun koira saa juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. Anne tekee mysteeripalapelejä, joissa kannen kuva on erilainen kuin valmis palapeli. ”Tuhannen palan palapelissä on tuhat onnistumista”, hän lainaa kollegaansa.
Tärkeään hetkeen Anne kokkaa alkuruoaksi kukkakaalikeittoa ja pääruoaksi kanaa béarnaisekastikkeessa tai naudan filettä rosépippurikastikkeella. Niiden kanssa tarjoillaan lyttypottuja sormisuolalla ja valkosipulivoilla höystettynä.

Lue kirjoittajan muita blogeja