Suomessa on tarjottu maksutonta kouluruokaa vuodesta 1948 lähtien eli 75 vuotta. Kouluruokajärjestelmämme on ainutlaatuinen koko maailman mittakaavassa. Nyt sen kehittämisessä keskitytään osallistamiseen ja välipalojen merkityksen korostamiseen.

Suomalaisen kouluruokailun juuret ovat syvällä historiassa. Koulujen merkitys lasten ja nuorten ravitsemuksessa nähtiin Suomessa jo 1800-luvulla. Vuonna 1943 Suomessa säädettiin kouluruokailusta laki ensimmäisenä maailmassa. Viiden vuoden siirtymäajan jälkeen 1948 jokaisen Suomen koulun piti tarjota kaikille oppilaille lämmin ateria. Myöhemmin lakiin kirjattiin myös se, että aterian tulee olla riittävä ja sen on katettava kolmasosa oppilaan tarvitsemasta päivittäisestä energiantarpeesta.

Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija ja kouluruokakoordinaattori Virpi Kulomaa kertoo järjestelmän ainutlaatuisuuden olevan juuri lainsäädännössä, joka takaa yhdenvertaisen aterian kaikille ja antaa ruokailulle raamit.
– Suomalaisesta kouluruokailusta otetaan oppia maailmalla. Toisin kuin muualla maailmassa, meillä kouluruoka on maksutonta ja siinä on otettu huomioon ravitsemuksellisuus, kestävä kehitys ja vastuullisuus: ruualle ja raaka-aineille on tarkat laatukriteerit.

"Olisi valtavan tärkeää selvittää paikallisesti ja kysyä nuorilta syitä, miten ruokailusta voitaisiin tehdä viihtyisämpi."

Kouluruokailua on kehitetty kaikki nämä vuodet. Joulukuussa 2022 julkaistussa Kouluruokaohjelmassa on tavoitteena muun muassa lisätä kouluruuan arvostusta, ruokailuun osallistumista sekä kehittää käytäntöjä.

Kulomaan mukaan haasteena on se, etteivät kaikki oppilaat osallistu kouluruokailuun. Kouluterveyskyselyn mukaan jopa kolmasosa jättää sen väliin.
– Tilanne vaihtelee paljon maakunnittain ja jopa kouluittain. Tämä onkin yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista.

Kouluruokailun houkuttelevuutta pyritäänkin nyt parantamaan.
– Esimerkiksi opettajien osallistuminen ruokailuun on tärkeää, samoin se, että tarjolla on eri ateriavaihtoehtoja. Suosituksen mukaan pääruokavaihtoehtoja pitäisi olla kaksi, joista toisen olisi oltava mieluiten kasvisruoka.

Meluisa tila, kiireinen ilmapiiri, liian kauan kestävä jonotus, huono asiakaspalvelu tai liian lyhyt ruokatauko voivat vähentää ruokailun houkuttavuutta.

Kulomaa toivoo, että myös ruokailutilaan ja itse ruokailuun kiinnitettäisiin huomiota. Meluisa tila, kiireinen ilmapiiri, liian kauan kestävä jonotus, huono asiakaspalvelu tai liian lyhyt ruokatauko voivat vähentää ruokailun houkuttavuutta.
– Olisi valtavan tärkeää selvittää paikallisesti ja kysyä nuorilta syitä, miten ruokailusta voitaisiin tehdä viihtyisämpi.

Kuvauspäivänä Tuusulan Hyökkälän koulussa tarjottiin välipalaksi luumurahkaa, maitoa ja hedelmiä. Manna Turpeinen, yksi iltapäiväkerhon ohjaajista tarjoili välipalaa. Kyseisellä viikolla koulun välipalalistalla oli erilaisia leipiä, hedelmiä ja kasviksia sekä juustoa, maitoa, kiisseliä ja jugurttia.

Suora yhteys hyvinvointiin

Kaikki tutkimukset osoittavat, että kouluruokaan on kannattanut satsata: sillä on suora yhteys lasten ja nuorten hyvinvointiin.
– Toivon, ettei kouluruokaa nähtäisi säästökohteena, vaan mahdollisuutena, johon kannattaa panostaa. Jos siitä säästetään, sitten säästetään väärästä paikasta.

Kulomaan toinen toive on se, että kouluruokailun tärkeydestä ja merkityksestä jaettaisiin tietoa laajemmin kuin nyt tehdään.
– Ettei jaettaisi pelkkää ruokalistaa. Olisi todella tärkeää nähdä kouluruuan merkitys laajemmassa mittakaavassa osana kansallista terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistä.

Kouluruokasuosituksen mukaan maksuton välipala kuuluisi kaikille niille, joilla oppitunnit jatkuvat kolme tuntia ruokailun jälkeen.

Tavoitteena välipala jokaiselle

Nyt etsitään ratkaisuja myös siihen, miten maksuton välipala saataisiin osaksi kouluruokailua jokaiseen kouluun. Kouluruokasuosituksen mukaan maksuton välipala kuuluisi kaikille niille, joilla oppitunnit jatkuvat kolme tuntia ruokailun jälkeen.
– Kuitenkin vain 25 prosenttia kunnista tarjoaa maksuttoman välipalan. 7 prosenttia tarjoaa välipalan kaikille oppilaille. Joissakin pienemmissä kunnissa, joissa koulumatkat ovat pitkiä, kaikki oppilaat saavat välipalan. On ymmärretty se, että lapsen koulupäivä jatkuu vielä koulun jälkeen.

Jos koulussa järjestetään ohjattua aamu- ja iltapäivätoimintaa, perusopetuslain mukaan siihen osallistuville lapsille on tarjottava välipala.
– Välipalakäytäntö pitäisi ehdottomasti saada selkeämmäksi ja yhdenmukaiseksi, sillä nyt se eriarvoistaa perheitä. Tässä asiassa pitäisi kuunnella lapsia ja nuoria sekä koteja.

Hyökkälän koulussa tarjotaan välipala noin 50 iltapäivätoimintaan osallistuvalle alakoululaiselle päivittäin. Kuvassa keittiöesimies Anna-Liisa Hedman valmistelee välipalaa.

Suomessa on tavoitteena mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Kulomaa muistuttaa, että tällöin myös maksuttoman välipalan tarve kasvaa.

Teksti: Pirjo Latva-Mantila
Kuvat: Juho Paavola

Lue myös:
Maailman paras ruokaturva

Hyvä Ruoka 1/2023 -asiakaslehti