Hiilen kiertoa ja erinomaista lihaa – nurminaudan monet hyödyt
Nurmella ruokittu nauta voi hyvin, on osa hiilen kiertoa ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi se tuottaa maukasta lihaa.
Atrialainen nurmella ruokittu nauta eli nurminauta syö pääosin laidunta, niitettyä nurmea ja säilörehua. Se on parasta ravintoa märehtijälle. Lisäksi naudat syövät kivennäisiä, suomalaista rehulaatuista viljaa ja mahdollisesti rypsi- tai rapsirehua.
Nurmen kuitu on naudan ruoansulatukselle tärkeää, ja nauta pystyy hyödyntämään nurmen valkuaisen. Naudan lanta taas on oivaa lannoitetta pelloille. Perinteisesti Suomessa kotieläintilat viljelevät viljaa sekä nurmea ja käyttävät lannan omien peltojensa lannoittamisessa. Naudan nurmirehu tuotetaan tilan omilla pelloilla.
Hiili kiertää nurmen ja naudan symbioosissa
Naudat ovat ravinteiden ja hiilen kierrättäjiä. Naudat syövät Suomessa pääasiallisena rehunaan nurmea, joka kasvaessaan sitoo kasvinosiinsa huomattavat määrät hiiltä. Maan alla hiili on juuristossa ja maan päällä, mistä rehusato korjataan, lehtiosissa. Nautojen syödessä nurmea, rehu päätyy pötsiin.
Pötsissä elävät mikrobit pystyvät sulattamaan nurmen naudalle käyttökelpoiseen muotoon ja tuottamaan siitä arvokasta eläinproteiinia. Nurmirehua täydennetään elintarviketeollisuudesta peräisin olevilla sivujakeilla, mikä vain korostaa naudan roolia kiertotaloudessa. Naudan lanta palautetaan pelloille lannoitteena ja sen avulla tehostetaan nurmikasvien hiilensidontaa ja alennetaan nautakarjatalouden käytössä olevien peltojeniallisten lannoitteiden käytöstä, joiden valmistamiseen tarvitaan fossiilisia energianlähteitä. Sitten kierto alkaa uudestaan.
Laiduntaminen on yleistä nautatiloilla
Noin 80 prosenttia lypsylehmistä ja noin 90 prosenttia emolehmistä laiduntavat, mikä on hyvä sekä eläinten terveydelle että ympäristön monimuotoisuudelle. Kuoriaiset ja hyönteisiä syövät linnut viihtyvät laidunmailla. Talvisin lehmät voivat jaloitella ulkona, mutta ruokinta on hoidettava kesän aikana tuotetuilla rehuilla. Lypsylehmien laidunkauden pituus on keskimäärin hieman alle viisi kuukautta. Emolehmätilojen laidunnusaika on lähes kuusi kuukautta.
Suurin osa Suomen naudoista elää pihatoissa eli navetoissa, joissa eläimet liikkuvat vapaasti eikä niitä ole kytketty parsiin. Naudalla on pihatoissa riittävästi tilaa ja vapautta toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan.
Nurmien ympärivuotinen kasvipeitteisyys hillitsee eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Monivuotiset nurmet pystyvät hyödyntämään maan ravinteita aikaisin keväällä, ja käyttävät niitä tehokkaasti pitkälle syksyyn. Kasvinsuojeluaineita ei juuri käytetä, sillä säännöllinen niittäminen hillitsee rikkakasvien kasvua, ja maan kasvukunto pysyy hyvänä nurmien laajan juuriston vuoksi.
Nurmi pärjää lyhyen kasvukauden alueilla
Elintarvikkeiksi sopivat viljalajikkeet vaativat pidemmän kasvukauden kuin suurimmassa osassa Suomea on. Nurmi sen sijaan kasvaa pohjoisessakin, ja rehulaatuisen viljan tuottaminen on mahdollista pohjoisessa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. Leipäviljan ja erikoiskasvien viljely on mahdollista ja kannattavaa vain Suomen etelä- ja länsiosissa.
Ilmaston muuttuessa myös viljelyolosuhteet muuttuvat. Lämpötilojen odotetaan nousevan, mutta valon määrä ei lisäänny. Ennusteiden mukaan keväät ovat kuivempia lumen ja roudan vähentyessä, ja toisaalta sateet lisääntyvät. Nurmet hillitsevät kuivien kausien ja runsaiden sateiden vaihtelun aiheuttamaa eroosiota ja ravinnehuuhtoutumia. Ne tuottavat, vaikka vaihtelevat olosuhteet aiheuttaisivat ongelmia elintarvikelaatuisten ruokakasvien tuotannossa.
Märehtijätalous on tärkeää huoltovarmuudelle
Suomen turvepeltoja käytetään paljon nurmiviljelyyn, jolloin niiden päästöt kohdistuvat kotieläintuotantoon. Turvepeltoja on enemmän pohjoisemmassa Suomessa, ja myös naudat ovat keskittyneet pohjoisempaan Suomeen, joten turvepelloilla viljellään paljon nurmea. Monivuotisen nurmen viljely alentaa turvepeltojen päästöjä yksivuotisten kasvien kuten viljojen viljelyyn verrattuna.
Viljoista turvemailla menestyy parhaiten kaura. Muille yksivuotisille kasveille, kuten palkoviljoista härkäpavulle tai herneelle, turvemaiden viljelyominaisuudet ovat haastavat. Vaikka niitä tarvittaisiin kotimaisen valkuaisomavaraisuuden kehittämiseksi markkinoille lisää, tosiasiassa viljelyn hiilipäästöt nousisivat merkittävästi, jos monivuotisen nurmen sijasta turvemailla ryhdyttäisiin viljelemään yksivuotisia satokasveja, jotka eivät sinne sovi ja seurauksena olisi vielä huono satotaso. Turvepeltojen hiilivarastojen hajoaminen tuottaa maatalouden maankäytön päästöistä 98 prosenttia, ja maankäyttö tuottaa Suomen maatalouden päästöistä yli puolet.
Maku on atrialaisen nurmella ruokitun naudan lihan ehdoton etu. Se on maailman paras. Siitä ovat todisteena JN Meat Internationalin vuosittaiset voitot atrialaisella pihvillä World Steak Challenge -kilpailussa.