Suomalainen naudanlihantuotanto

Nurmi ja nauta

Nurmi on tärkeä osa suomalaista naudantuotantoa. Kasvaessaan nurmi sitoo hiiltä kasvinosiinsa ja juuristoonsa, ja osa hiilestä palautuu maaperään juuriston, kasvitähteiden ja lannan mukana. Kokonaisvaikutus riippuu kuitenkin aina muun muassa maalajista, viljelykäytännöistä ja tuotannon päästöistä. 

Naudan pötsissä elävät mikrobit muuttavat nurmirehun eläimelle käyttökelpoiseen muotoon. Näin nauta pystyy hyödyntämään rehua, joka ei sellaisenaan sovellu ihmisravinnoksi. Rehua voidaan täydentää myös elintarviketeollisuuden sivujakeilla, mikä tukee raaka-aineiden tehokasta käyttöä. Nautojen syödessä rehu päätyy pötsiin. Pötsissä elävät mikrobit pystyvät sulattamaan nurmen naudalle käyttökelpoiseen muotoon ja tuottamaan siitä arvokasta eläinproteiinia. Osa nurmen hiilestä poistuu pötsistä metaanina naudan röyhtäilyn myötä, mikä onkin yksi naudanlihan merkittävimmistä ilmastovaikutuksista. Kun lanta palautetaan suunnitelmallisesti pelloille, ravinteita ja orgaanista ainesta saadaan takaisin peltokiertoon. 

Laidunnus osana suomalaista nautaketjua 

Laiduntaminen tuo eläimille mahdollisuuden liikkua ulkona ja toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä. Hyvin hoidetuilla laitumilla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia laidunympäristöjen monimuotoisuuteen, sillä ne voivat tarjota elinympäristöjä esimerkiksi hyönteisille ja linnuille. Talvikaudella ruokinta perustuu pääosin kesällä tuotettuihin rehuihin, ja naudat voivat jaloitella ulkona tilan käytäntöjen ja olosuhteiden mukaan. 

Suurin osa Suomen naudoista elää pihatoissa eli navetoissa, joissa eläimet voivat liikkua vapaasti. Pihatto-olosuhteet tukevat eläinten mahdollisuutta liikkua, levätä ja käyttäytyä lajilleen ominaisella tavalla tilan olosuhteiden mukaisesti. Laiduntavilla tiloilla laidunkauden pituus vaihtelee 5-6 kuukauden välillä. 

Nurmi sopii Suomen vaihteleviin kasvuoloihin 

Nurmi menestyy Suomessa myös alueilla, joilla kasvukausi on lyhyt ja sääolosuhteet vaihtelevat. Siksi nurmirehu on keskeinen osa kotimaista naudantuotantoa. Rehulaatuisen viljan ja nurmen tuotanto mahdollistaa ruoantuotantoa myös alueilla, joilla leipäviljan tai erikoiskasvien viljely ei aina ole yhtä kannattavaa tai varmaa. 

Muuttuva ilmasto haastaa myös suomalaista maataloutta. Hyvin hoidetut nurmet voivat auttaa tasaamaan kuivien jaksojen ja runsaiden sateiden vaikutuksia vähentämällä eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen riskiä. Nurmi pystyy tuottamaan satoa myös monissa olosuhteissa, joissa elintarvikelaatuisten ruokakasvien viljely voi olla haastavaa. 

Monivuotinen nurmi pitää pellon kasvipeitteisenä pitkään. Hyvillä viljelykäytännöillä nurmet voivat vähentää eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen riskiä sekä tukea maan rakennetta laajan juuristonsa ansiosta. Nurmiviljelyssä kasvinsuojeluaineiden tarve on usein vähäinen, sillä säännöllinen niittäminen hillitsee rikkakasvien kasvua. 

Kotimainen naudanlihantuotanto osana monipuolista ruokaketjua 

Naudanlihantuotanto ja nurmiviljely on painottunut pohjoisempaan Suomeen, minne keskittyvät myös turvepellot. Turvepeltoja käytetään paljon nurmille, ja niiden päästöjen hallinta on tärkeä osa maatalouden ilmastotyötä. Monivuotinen nurmi voi pienentää turvepeltojen päästöjä yksivuotisiin kasveihin verrattuna, mutta vaikutus riippuu muun muassa pellon vesitaloudesta, viljelyhistoriasta ja hoitokäytännöistä. 

Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden vahvistaminen on tärkeä tavoite. Turvemaiden viljelyratkaisuissa on kuitenkin arvioitava sekä satopotentiaalia että maaperäpäästöjä. Monivuotinen nurmi soveltuu turvemaille usein paremmin kuin monet yksivuotiset kasvit, sillä esimerkiksi palkoviljojen viljely voi olla näissä olosuhteissa haastavaa ja satotaso epävarma. Yksivuotisista kasveista parhaiten turvemailla menestyy kaura. Jos monivuotista nurmea korvattaisiin turvemailla laajemmin yksivuotisilla satokasveilla, maaperäpäästöt voisivat kasvaa merkittävästi ilman varmuutta hyvästä sadosta. Siksi pellon käytön huolellinen suunnittelu, viljelykäytäntöjen kehittäminen ja päästöjen vähentäminen ovat tärkeitä osia kotimaisen ruokaketjun kehittämisessä.

Artikkeli julkaistu 18.9.2026